Meillä on tämä aamu soitettu lasten musiikkia. Poika on ihan ihmeissään ja tuijottaa kaiuttimia. Ei oikein ymmärrä mistä se ääni tulee. Mä en muista omasta lapsuudestani oikeastaan mitään laulun sanoja. Hämä-hämähäkki menee joten kuten, mutta siinä kaikki. Nyt olen yrittänyt rallatella mukana, jos tarttuisi sanat muhun. Olisi se kiva kun osaisi lapselle laulaa. Mullahan on kuitenkin ihan kohtalainen lauluääni.

Sitähän tämä elämä nykyään on ja vieläpä tosi kiireistä arkea. Mitähän tästä kaikesta tulee kun menen töihin. Nyt on tietenkin ylimääräisenä rasitteena remonttimiesten ruokkiminen ja kahvinkeitto ja tuntuukin että koko ajan saa olla laittamassa jotain pöytään tai tiskikoneeseen. Gradun teko on kyllä kärsinyt tästä meidän remontista. Miehet lopettavat vasta iltakuudelta ja se tarkoittaa myös sitä että mä olen siihen asti pojan hoitajana. Sen jälkeen mulla alkaa oma aika ja silloin pitäisi olla tehokas opiskelija. Vaikka yleensä olen silloin jo aivan poikki päivän askareista. Mistä ihmeestä saisin lisätunteja vuorokauteen.

Yhdelle ystävälle naureskelin viime viikolla että saapa nähdä kuinka kauan kestää kun ensimmäinen sairastuminen iskee. Se meinaa on mun elimistön tapa reagoida kuntoilun aloittamiseen. Mulle tulee aina takapakkia sairastumisen muodossa. No torstainahan se sitten iski. Kova väsymys ja räkätauti. Toivottavasti tämä menee nopeasti ohi ja pääsen jatkamaan kunto-ohjelmaani.

Surullisinta oli että myös poika sairastui kovaan nuhaan :(

Mä oon metsästysleski. Nytkin mies istuu vesisateessa veneessä läheisessä rapakossa ja toivoo että pimeän tullen sorsat ja hanhet löytäisivät hänen yläpuolelleen ampumaetäisyydelle. Pian alkaa hirvenpyynti ja taitaapa nyt olla myös jänis- ja kettukausi meneillään. Kesällä on kalastus ja talvella pilkki. Jos kuulostin negatiiviselta niin ei ole tarkoitus. Kateellinen kyllä. Metsästys kiinnostaa myös minua, mutta jonkun tarvii hoitaa lapsi eikä mulla ole edes metsästyskorttia. Ja ehkäpä jotain harrastuksia mies saa pitää ihan itsellään.

Viime viikko ei todellakaan mennyt nappiin kuntoilun osalta. Kävin vain kaksi kertaa kävelylenkillä vaikka olin suunnitellut vaikka mitä muutakin. Jos ajattelen positiivisesti niin kävin jopa kaksi kertaa lenkillä. Onhan monta viikkoa aikaa kun viimeksi olen vaivautunut edes kävelylenkille. Mutta mikä tärkeintä olin alittanut painonpudotustavoitteeni!!! Tein täksi viikoksi uuden kuntoiluohjelman ja toivon että pystyn hieman paremmin pitämään siitä kiinni.

Nyt on pojalla vaipan vaihdon aika hajusta päätellen...