Miten tuntuu, että vauvan syntymän myötä talossa on jatkuvasti siivoamista? Eihän se pikkuinen edes vielä sekoita taloa, kun ei edes ryömi. Koko ajan on imuroimista, pölyjen pyyhkimistä, lattioiden pesemistä ja vessojen puunaamista. Ja sitten on vielä ne pyykit. Enää ei olla kahta viikkoa pyykkäämättä tai muuten tulee pyykkivuori ulko-ovella vastaan. Mies sanoi eilen että mä en enää koskaan leivo. Missä välissä mä ehtisin? Olenhan mä päivät kotona, mutta en edelleenkään osaa tehdä pojan valveilla ollessa oikeastaan mitään. Minä, joka kuvitteli tekevänsä gradua äitiyslomalla, en edes suuremmalle hädälle vessaan osaa mennä, kun olen pojan kanssa kaksin. No ehkä tuo oli liioilteltua, mutta leivonta.... Se vaatii keskittymistä ja missäs poika niin pitkään yksin viihtyisi? No ei missään. Tiedän että on äitejä (vauvakerhossa olen todistettavasti kuullut heidän suustaan), jotka kokkaavat ja leipovat ja opiskelevat ja hoitavat puutarhaa vaikka yksi lapsi kainalossa, mutta mä en VIELÄ ainakaan kuulu heihin.

Mutta nyt yritän tehdä jotain ruokaa miehelle. Ja onneksi poika nukkuu!